Kotiäitien ja yksinhuoltajien asema on unohdettu

Kotiäitien ja yksinhuoltajien asema on unohdettu tasa-arvokeskustelussa täysin. Samaan aikaan kun peräänkuulutetaan pienen marginaaliryhmän oikeuksia unohdetaan kotiäidit ja yksinhuoltajat. Tämä kansanosa ja nämä vanhemmat, jotka ovat päättäneet huolehtia itse lapsistaan pitäisi huomioida erityisesti sosiaaliturvan ja tulevien eläkkeiden osalta kansalaispalkalla.

On päivän selvää, että kotona hoidettu lapsi tulee yhteiskunnalle halvemmaksi ja voi yleensä paremmin. Päiväkotien resurssit käyvät yhä kapeammiksi kuntien talouden heiketessä. Tämä,tulee näkymään henkilöstön uupumisena ja lasten pahoinvointina. Huolimatta siitä, että päiväkodeissa lapset  pääsääntöisesti hoidetaan hyvin uskallan väittää, että moni vanhempi valitsisi mieluummin kotihoidon lapselleen, jos yhteiskunta suhtautuisi tähän vähintäänkin samalla kannustavalla tavalla, kuin "laitoshoitoon".

Kotona hoitamista pidetään usein virikkeettömänä ja huonona vaihtoehtona. Entäpä, jos kaupungit ja kunnat panostaisivat lasten kulttuuriin ja virikkeisiin tarjoten lapsille ja vahemmille vaihtoehtoja?

Lastentarhojen homesaneeraukset ja rakennuskustannukset syövät verorahoja. Kotona kasvatettu lapsi asuu jo rakennetussa asunnossa. Kotona hoidettu tenava ei ole yksin, usein kotona hoidetaan myös muita kuin omia lapsia ja omasta pihapiiristä löytyvät tutut kaverit, näin lapsi saa virikkeitä toisilta samanikäisiltä. Kotona hoidettu  lapsi ei ole yksin myöskään silloin, kun kavereita ei ole hänellä on aikuinen, joka vastaa kysymyksiin ja huolehtii.

 Monet päiväkodit ovat ryhmiltään liian suuria. Henkilökunta tekee parhaansa, mutta moni pienokainen jää huomiotta. Kehitys on väärä, jos päiväkodit alkavat muistuttaa "pihattonavettaa". Anteeksi voimakas ilmaisu, mutta arvelen, että ymmärrämme mitä takoitan. Lapsi tarvitsee tietysti pihaa ja tilaa jaloitellakseen ja liikkuakseen sekä leikkiäkseen, mutta myös huolenpitoa yksilötasolla.

Suuressa ryhmässä tämä ei onnistu. Ehdotan, että kotiäideille, isille ja yksinhuoltajille, jotka ovat valmiita huolehtimaan lastensa hyvinvoinnista ja kasvatuksesta taaperoiden alkuvuosina maksettaisiin kansalaispalkkaa, joka myös kerryttäisi eläkettä.

Demokratia on puhunut. Puhuiko järki?

Näinkö siinä kävi? Kyllä demokratia on puhunut. Paljon keskustelua ja tunteita herättänyt avioliittokakialoite nk neutraali sellainen sai Eduskunnan äänestyksessä äänet taakseen. Miksi tässä näin kävi? Kuka voitti? Kuka hävisi? Toivottavasti kukaan ei ajattele, että me voitettiin. Tulevat sukupolvethan tässä hävisivät, jos tämä nyt äänimäärin ja mediarummutuksen keinoin aikaansatu selätys saa 2017 lain voiman.. On aivan selvää, kun katsomme ihmiskunnan historiaa ja kulttureja, että lapsen asema on parhaiten turvattu miehen ja naisen välisen perhemuodon sisällä.

Moniavioisuus, vaikka se esimerkiksi Raamatusta löytyy Vanhan testamentin puolelta on osoittautunut huonoksi historian pitkässä juoksussa.

Sellaiset valtiot ja kulttuurit, joissa samaa sukupuolta olevat ja vapaata seksiä harrastavat ovat olleet niskanpäällä ovat rappeutuneet. Alkavia merkkejä tästä rappeutumisesta on nähtävissä jo joissakin Euroopan maissa, sekä Yhdysvalloissa.

Pahin virhe mikä tästä nyt on seuraamassa on se, että adoptio sallitaan myös samaa sukupuolta olevien  parien kohdalla. Kansainvälisessä kentässä tätä tullaan ihmettelemään.
Nyt tehtyä Eduskunnan äänestystä pitääkin katsoa pidemmällä aikavälillä. Minkälaiset seuraamukset sillä on mm väestömme kasvuun? Minkälaiset seuraamukset sillä tulee olemaan sosiaaliseen pahoinvointiin ja kriiseihin lasten ja nuorten varttuessa aikuisuuteen? Voiko lapsi rauhassa löytää ihan oikeasti oman seksuaalisuutensa, vai halutaanko siihen vaikuttaa trendien ja mielihalujen temmellyskentän viestein?

Entä mitä seuraa siitä, kun lapsi ei saa tietää oikean isänsä henkilöllisyyttä? Spermapankki ei vastaa omaa isää! Lainakohtu ei vastaa omaa äitiä!